Olimme tänään leffassa :) Filmeinä Pikku kummitus parin pätkän verran ja tappelupukari Mikko Mallikas. Kivoja molemmat mutta kaikkien suosikkeja oli nuo Pikku kummitukset.  Se onkin tuttu juttu meille kirjoista joten nyt olikin kiva nähdä Lapasen ja Lapaniinan leijuvan valkokankaalla. Pienin hoidokkini, kohta kaksivuotias tyttö, jaksoi hänkin katsoa koko näytöksen ajan. Katsoi ja kommentoi :) Kuukauden kuluttua on vuorossa seuraava leffareissu, jolloin vuorossa on Kössi Kengurua ja jotain muuta filminpätkää.

Pari viikkoa sitten olimme nukketeatterissa katsomassa näytelmän nimeltä Joen laulu. Oli aika pitkä pienille mutta mielenkiintoisesti kerrottuna ja hyvien lavasteiden kera, lapset jaksoivat hienosti. Alku oli vähän pitkäveteinen hoitajallekin mutta onneksi se siitä sitten piristyi. Tuokin esitys oli niin tyyppiesimerkki siitä, että lavasteiden ei tarvitse olla päätähuimaavia, täynnä pieniä yksityiskohtia, että lapsi tykkää. Puu, vuori, joki ja pari hiirtä, lintu -siinä ainekset. Mutta kun esittäjät ovat suunnanneet esitysen lapsille, niin siitä se tulee.

Meillä onkin tässä kevään kuluessa vielä parikin teatteriesitystä odottamassa. Kun syksyllä ei ollut ainuttakaan sopivaa esitystä tarjolla niin keväälle varasin sitten kaiken mahdollisen. Seuraava onkin jo tämän viikon perjantaina, nukketeatteri-esitys Marsu metsässä.