Olemme lukeneet kolmena peräkkäisenä päivänä Richard Scurryn kirjaa Mitä ihmiset tekevät. Heti ekalla sivulla on muutama kysymys lapsille.

Ensimmäinen oli, että mitä teidän isät ja äidit tekevät työksensä?

 

poika 4vee: ”äiti soittelee kaikille ihmisille ja sitten, kun ne ei enää halua puhua, äiti tekee palapelejä. Isillä on joskus ollut keltainen kaivuri.”

poika 5 vee: ” ja sitten äiti sekoittelee papereita pöydällä ja joitain, varmaan niitä mistä se ei pidä, laittaa paperikoneeseen (=paperisilppuri?). Isi ei tee mitään töitä tai en mä tiedä, kun ei se ole kertonut meille. Joskus se ajoi töissä autolla ja bob catilla.”

tyttö 5vee: ”äiti tekee töitä tietokoneella, se miettii laskuja ja mitähän seuraavaksi tekisi. Kerran niillä oli juhlat, joissa mäkin sain paljon keksejä, jotkut (=ihmiset) oli hassun näköisiä. Isi rakentaa sellaisia kauppoja ja välillä puutarhoja ja teitä ja siirtää kiviä, isi rakentaa kaikkea, mitä ihmiset siltä pyytää”

 

Toinen kysymys oli, että mitäs töitä lapset tekee?

Tämähän aiheutti hirveän naurukuoron. Kysyin ihan vakavalla naamalla, että mikäs siinä naurattaa, ettekö te teekään mitään töitä.

”ei, me tullaan vaan aina aamulla Päiville ja illalla mennään kotiin”

 

No, mitäs töitä te täällä teette?

Taas tirskuntaa. ”me vaan leikitään ja siivotaan ja luetaan ja piirretään ja äsken me laulettiin ja joka päivä syödään”

 

No, onhan siinä töitä riittämiin :)

Sanomattakin selvää aina, kun puhumme töistä ja työpaikoista joku sanoo, että onneksi mä en ole jaksanut mennä minnekään töihin.. :)