Tuossa keväällä pidimme jo perinteisen Lastenviikon, eli viikon jolloin kukin lapsi sai olla vuorollaan päiväntähtönen. Lapsi sai valita päivän ruuat, leikit, pelit, musiikin, kaiken tekemisen. Tästä tulikin pitempi projekti kuin pitikään, sillä mulle iski kolme viikon sairasloman keskelle Lastenviikkoa. No, nyt on viikon lehtinenkin valmis, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

------

Viikon teeman oli eläimet. Kukin sai valita yhden eläimen, joka askarreltaisiin ja josta juteltaisiin hänen päivänään.
 
Viikko alkoi 3-vuotiaan tyttösen päivällä. Tyttö halusi askarrella KISSAn. Kuvassa tyttösen askartelema kissa. Kissa on leikattu paksusta paperista ja liimattu kartongille (tämä neiti valitsi tähän pinkin paperin. Tietenkin :)) Tassut leikataan erikseen ja liimataan villalangan päihin. Jäävät siis roikkumaan "irrallisina".



Lapset keksivät sadun kissasta. Se kuuluu näin:

Olipa kerran neljä kissaa, joiden nimet olivat Tiku, Mirri, Taku ja Äiti. Kissat asuivat metsässä ja juoksevat aina autotien yli. Kissat voivat rikkoa taksin, jos juoksevat sen yli. Eivät usein juokse, koska se on vaarallista ja vähän tyhmää. Mirri-kissa vilkuttaa kaverilleen Tikulle. Tiku on juuri tulossa vaimonsa häistä häntä pystyssä, kun Mirri on menossa kotiin metsään. Taku ei ole kotona, hän on ostamassa kaupasta jätskiä kaikille. Äitikissa on myös kaupassa, koska hän ei voinut tietää, että Mirrikin on kaupassa ja osti jo jätskiä kaikille. Sitten he törmäsivät toisiinsa ja sitten he kaatuivat ja jätskit tippuivat. Äitin jätskit eivät onneksi menneet poikki, koska äiti oli laittanut niihin vahvistuksen kassiin. Mirrin jätskit menivät poikki ja ne piti nuolla maasta pois. Kissat aina nuolevat, koska heidän kieleen ei tartu bakteereja. Sitten kaikki kissat istuivat autotien reunaan ja söivät jätskit. Kaikki tykkäsivät. Sitten kissat tekivät hölmöyksiä ja raapivat auton kattoa. Sitten ne vielä söivät loput jätskit ja lähtivät kotiin. Kotoba hyppivät vielä uudella trampalla, koska vanha oli mennyt rikki kissojen kynsistä.
Ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se.

Kissapäivänä meillä syötiin perunaa ja kalaa ja salaattia, aamupalaksi puuroa ja voita ja sokeria. Välipalalla tämä neitonen nukkuu vielä, joten välipalan valitsi ekaluokkalainen hoitolapseni. Välipalalla oli Apinakaakaomuroja.


Seuraavana päivänä ykköslapsemme oli 4-vuotias poika. Hänen valitsemansa eläin oli PÖLLÖ:




Tässä paljon pöllöjä:




Pöllön osat on leikattu paksusta paperista. Liimataan osat paperille ja esim. auringonkukan siemenistä "rintakarvat". Näin niitä nimitti yksi pöllön askartelija :D

Pöllösivun tietoisku oli sellainen, että minä kerroin lauseen alun ja lapset keksivät siihen lopun.

Kun pöllö istuu puussa, niin...
pöllö huhuili
pöllö lähti lentoon ja putosialla olevaan poreammeeseen.

Pöllöllä on...
tosi hyvä kuulo
siivet
terävä nokka
isot silmtä
jalat, vai onkohan sillä jalat
hiiriä.

Kun pöllö lentää....
se tippuu vesilammikkoon tai mutaläjään
se lentää sisälle taloon eikä se enää osaakaan lentää
sitä pelottaa olla korkealla
sitä kutittaa
se osaa lentää koska sillä on siivet
se lentää ettei kissa ovi kutittaa sitä.

Sitten vielä yksi höpönlöpöjuttu pöllöstä. Sanailija on eskari-ikää lähestyvä poika ;)
Kun pöllö piereskeli, hän muisti ettei hänellä ollutkaan koulupäivä.
Pöllö pörähti lentoon mutta sitten kun pöllö lensi kouluun, hän muisti että hän olikin vauva eikä menekään kouluun.
Sitten hän muisti ettei hän olekaan aikuinen.

Pöllöpäivänä söimme seistä tehtyä kalakeittoa, aamupalaksi puuroa hillon kera, välipalalla oli hedelmäsalaattia.


Seuraavaksi vuorossa olikin 5-vuotias poika. Hänen eläimensä oli MEHILÄINEN:



Nämä mehiläiset on painettu sormivärillä ja siivet valkoisella puuvärillä.
Mehiläissivu oli nimeltään Tosi tietoa mehiläisestä ja näin lapset kertoivat.

Poika 5 vuotta:
Mehiläinen pistää, jos huitoo se pistää varmasti. Piikki lähtee irti. Mehiläinen on kelta-musta ja pikkuisen kokoinen. Se asuu puussa kopissa. Päivisin se hakee mettä kukista ja öisin se nukkuu.

Poika 4 vuotta:
Mehiläinen syö hunajaa. Se on keskikokoinen ja lentää kovaa. Se voi pistää, jos sitä kiusaa. Asuu kopissa ja syö.

Tyttö 6 vuotta:
Mehiläinen imee kukasta mettä, mikä ei lopu koskaan. Mehiläisellä on mustia raitoja ja tuntosarvet ja se on keskikokoinen. Se asuu mehiläispesässä. 

Tyttö 3 vuotta:
Mehiläinen on keltainen ja siinä on mustaa raitaa. Sillä on piikki, terävä piikki, siivet, silmät ja se tekee hunajaa. Mehiläinen on pieni. Se syö hunajaa, ei muuta. Mehiläinen asuu puussa.

Mehiläispäivän ruokalista: aamupalaksi puuroa mansikkahillolla, eläinpastaa ja pieniä Päivin tekemiä lihapullia, välipalalla ruisleipää paahdettuna, voita ja juustoa ja kurkkua.


Viimeisenä päivänä oli 6-vuotias tyttö ykkönen. Hänen askartelu oli TALITINTTI:



Kartonkiaskartelu tämäkin, johtuen siitä, että lehtistä tässä valmistellaan. Musta vartalo, keltaiset siivet.

Lintusivulle kokosimme lintuja, joita lapset tietävät. Nämä he muistivat:
punatulkku, varis, talitintti, kellolintu, joutsen, sinitiainen, kotka, haukka, lokki, pöllö, sorsa, kana, hanhi, harakka, käki, kukko, kyyhkynen, kanarianlintu ja angry birds.

Mehiläispäivänä söimme lasagnea, aamupalaksi ruisleipää ja voita, välipalaksi mansikkarahkaa.


Lehden nimeksi lapset päättivät aika nopeasti ja yksimielisesti ELÄINTIETOLEHTI. Tällaisia niistä sitten tuli:



Kolmevuotiasta lukuunottamatta kaikki kirjoittivat itse ja piirsivät juuri sellaisen kannen lehteensä kuin halusivat. Lopuksi vielä jokainen kirjoitti nimensä jokaisen lehteen, koska kaikki olivat osallistuneet sen tekemiseen. Sitten sivuihin reiät ja langalla sivut kiinni. Kanteen vielä reunakaistale ja niin kirjanen oli valmis.



Tämä Eläintieto -lehti oli pitkä mutta hauska projekti :)