Mulla alkaa nyt kesäloma. Iloista mutta myös niin surullista, sillä kolme ihanaa palleroa olivat viimeistä päivää hoidossa. Tai yksi tulee vielä ennen eskarin alkua muutamaksi päiväksi. mutta sitten hänkin on jo eskarilainen ja siirtyy päiväkotielämän pariin.
Mitä omien työkaverieni kanssa olen puhunut, kaikilla on sama haikeus luopua hoitolapsista. Vietämme heidän kanssaan suuren osan päivästä, tulemme todella tutuiksi. Jaamme päivittäin ilot ja surut, laulamme, leikimme, askartelemme, käymme kaupassa, puistossa, teatterissa jne. Meidän ammattimme ei todella ole vain ammatti, vaan noista pikkuisista asiakkaistamme tulee hyvin nopeasti kuin omia lapsiamme, vaikka työksemme heitä hoidammekin. Uuden lapsen ensimmäinen mielenosoitus, kiukuttelu, vastaansanominen on aina ilon aihe: silloin olemme saavuttaneet täyden luottamuksen lapsen silmissä, koska hän uskaltaa näyttää tunteensa. Näistä pienistä hetkistä rakentuu luottamus hoitajan ja hotolapsen välille. Olen aina varsinkin uusien lasten vanhemmille sanonut, että meillä ei tarvitse olla kiltti vaan meillä pitää näyttää, jos suututtaa. Maailmaan mahtuu kyllä ääntä. Näistä isommista nauttii paljon jopa hetkellä, kun sanovat etteivät jaksa eivätkä halua siivota sotkujaan :)
Näille poisjääville hoitolapsilleni tein muistoksi valokuvakirjat ajalta, jolloin olivat minulla hoidossa. Kirjan tekoon liittyi paljon hymyä mutta myös kyyneleitä, kun kävi kuvien kautta läpi aikaa, jolloin juuri se lapsi oli minulla hoidossa. Miten onkaan pieni kaksivuotias kasvanut tänä aikana. Ja miten paljon asioita, touhua siihen aikaan mahtuukaan. Minua alkoi itkettää, kun kirjoja jaoin mutta sitten aloimme katsella kuvia ja se olikin loppujen lopuksi hirmu hauskaa, kun muistelimme kuvia tapahtumineen :)
Ostin lapsille myös muistoksi Hakkaraismukit. sillä Kunnaksen kirjat ovat olleet meillä kaikkien lemppareita. Mukin sai myös syksyllä hoidossa jatkava lapsi, sillä isosiskonsa menee eskariin. Tyttö kyseli vähän omaa valokuvakirjaa mutta kerroin, että saa sitten, kun on iso tyttö ja menee eskariin :)
Toisten sisarusten äiti leipoi meille välipalaherkutteluun hyvänmakuisen ja hyvännäköisen aarrearkkukakun:
Ja kyllähän muakin taas lahjottiin kovasti, aivan liikaa!
Kiitokset suuret menneistä ajoista 4-ja 5-vuotiaiden poikien perheelle
sekä
3-ja 6-vuotiaiden tyttöjen perheelle! Kanssanne on ollut hyvä tehdä töitä lastenne parhaaksi.
Kommentit